Puuhasteluja, jotka paisuivat

Tämä on tarina ikkunanpesusta, joka paisui puolen talon siivouksesi.

Kuvista laitoin vain muutaman. Ehkä myöhemmin lisää. :)

Aloitin siivouksen ruokailutilan ikkunanpesusta.

Siihen sen piti jäädä,

ja verhojenvaihtoon.

Viime talvena nimittäin yksi ihana mummu

kuuli unelmastani ja tarjoutui toteuttamaan sen:

Käsin virkatut ruusukuvioiset kapat ruokailutilaan.

Uskomaton mummu, minulle tuntematon ennestään!

Mutta siinä ne nyt ovat, kaunottaret! <3

Pitkät, paksut, valkoiset pellavaverhot 

tulevat sitten lisäksi, talvella.

Sitten pesin kaksi muuta ikkunaa,

laitoin puhtaat verhot,

laittelin pientä kivaa keittiöön.

Mutta siten alkoi tuntua, ettei se riitä:

Päädyin siivoamaan kaikki keittiön kaapit, laatikot, katon, hyllyt...

Mies toteutti yhden pikäikäisen pyynnön: 

Irrotti oven mikron yläpuolella olevasta kaapista,

että sain kaikkea pientäkivaatärkeää esille.

Romukaapista tuli äidin aarrehylly. :)

Enkä sitten malttanut olla laittamatta ensimmäisiä jouluvaloja...

*nolo*

Sovitaanko, että ne on tunnelmavalot? :)

Siivous jatkui koko talon ikkunoihin,

verhoihin, hyllyihin, kaappeihin... :)

Olohuoneeseen laitoin myös puhtaat talviverhot ja vähän syksyisempää.

Osa on vielä kesken, kun työkiireet vievät.

Tilkkusatun kankaista

tein tuon peiton sohvalle alkukesästä,

meidän 15 -vuotis hääpäiväksi.

Kirjemerkit, ruusut, tekstit ja nuotit

kankaissa antoivat inspiraation ja nimen: Rakkauskirje. 

Pieniä nurkkauksia sinne tänne,

osa vielä kesken, kun armaalla on kiire,

joten kaikki ei valmistu kerralla...

Mutta hyväähän voi aina odottaa! :)

Lopuksi voi sitten sytyttää kynttilät...

 ...leipoa hyvää ja herkutella.

Ihania syyspäiviä toivottelen! <3