Joskus on ihan pakko...

Tiedän, tiedän.

Olen vähän hupsu.

Tai paljonkin.

Joskus päähän pälkähtää ajatus,

joka ei jätä rauhaan,

ennekuin se on toteutettu.

Tämä on yksi niistä.

Tein aiemmin Muistojen tilkut -kuvan,

vanhan ompelukoneen.

Mutta omat muistoni

vaativat päästä paperille.

Ja oli ryhdyttävä maalaamaan.

Tarina alkaa näin:

Minulla oli taitava mummu.

Lapsena yksi ihanimmista asioista

oli mummun vanhan Singerin polkeminen.

Sain ommella lakanoiden reunoja, kokeeksi.

Välillä tikkasin paperia.

Kaunein muisto oli,

kun pääsin mummun pehmeään syliin,

yhdessä poljettiin,

ohjattiin ja mummu hyräili,

pientä laulunpätkää.

Syli, tuoksu, lämpö,

pehmeä valo, ompelukoneöljyn tuoksu,

kankaan kahina.

En unohda sitä koskaan.

Siksi kai ompelen vieläkin.

Välillä ompelen luodakseni uutta,

toisinaan karkotan jännitystä,

otan omaa aikaa

tai ilahdutan toista,

joskus järjestän ajatuksia.

Aina ompelemisessa on ihanaa

kankaiden kahina, tuoksut, 

itsekeen omien ajatustensa kanssa oleminen.

Siksi tämän kuvan nimi on "Itsekseen".

Milloin sinusta on ihaninta ommella?

 

Parikseen "Itsekseen" sai "Pikkuhetki" -maalauksen.

Pikkuhetki,

silloin kun tarvitaan 

vähän jotain pientä näperreltävää,

fiilistetävää, unelmoitavaa.

Pala pitsiä, kirjontatyö,

pieni kangaspala.

Vain yksi pieni hetki

omissa oloissa, kuin varkain.

Sellaisen voi aina ottaa.

Kolmas kuva syntyi vahingossa.

Sain Piitikseltä (Kaunis Kiitos! <3)

luvan käyttää yhteen erityiseen tarkoitukseen

hänen vaakansa kuvaa mallina.

Kas, kun minä en mistään löytänyt sopivan siroa

ihan omakseni.

Kuvat saivat olla apuna.

Ja eräänä hupsuna iltana aloin ajatella

erilaisia päiviä:

Miten joskus on ollut rankka rutistus,

vaikeaa tai haikeaa.

Silloin tarvitaan 

iso halaus läheiseltä tai rakkaalta.

Kepeän päivän päätteeksi

voi juoda kupposen teetä ystävän kanssa

tai istahtaa armaansa polvelle

ja suikata suukon.

Illalla voi kysyä peilikuvaltaan:

"Suukko vai halaus?"

-Oliko tämä päivä

kevyt vai raskas,

iloinen vai haikea.

Puketumisnurkkaan

peilin viereen

laitan kuvan, joka kysyy

(yllätys yllätys)

ranskaksi:

"Le bisou ou la etreinte?"

"Suukko vai halaus?"

-Anteeksi,

minä olen taas aika hupsu.

Nämä kuvat vain halusivat tulla.

Tai no, 

ollaan sitten hupsuja

vielä enemmän

ja kysytään Sinulta:

Suukko vai halaus?

 

Forma 2010 -kevät, Helsinki.

Sanaton.

Kiittää, niiaa, hymyilee.

Valtava halli,

hurjasti toinen toistaan hienompia kojuja,

kauniita asetelmia, esineitä...

 

  

  

  

  

  

Ja me siellä seassa,

pienyritysparkissa.

Ja te, ihanat,

uudenuutukaiset jälleenmyyjäni

löysitte meidät sieltä,

monien keskeltä.

Piditte näkemästänne.

Nyt teitä on todella monta,

ympäri Suomen.

 

Tässä tämänhetkiset:

 (sekalaisessa järjestyksessä)

Onnenkeiju, Kuopio

Kauppaneuvoksen puoti, Joensuu

Shei-Lena, Zeppelin, Kempele

Tilkkusatu, Vaasa,

Malax Hantverksbod, Maalahti

Höpöhöpö, Hinnerjoki

Lahjatupa Estilia, Espoo

Saunataika, Porvoo

Kaunis Veera/Kys, Kuopio

Taikatiuku, Hämeenlinna

PikkuElsa, Rovaniemi

Raahen Säde, Raahe

Dahlia, Kokkola

Jaanan lahjatupa, Iisalmi

Rustiia, Ylöjärvi

Almiina, Keuruu

Atelje Sala, Teerijärvi

Villa Vivian, Lahti

Villa Victoria, Ala-Temmes

Lisäksi erilaisia "kesäpaikkoja", auki vain kesällä

ja muutamia, joiden kanssa on neuvottelut kesken,

ja pieniä ylläreitäkin...

Toivottavasti en unohtanut ketään ja kirjoitin jokaisen nimet oikein!

Pää on pökkyrällä 

tiivistahtisen ja vauhdikkaan viikonlopun jälkeen.

Tutustuin moneen uuteen upeaan ihmiseen,

sain halata ja paijata veljeni suloisia poikasia

ja tavata valtavasti ihania, hymyileviä ihmisiä.

Töitä riittää tällekin viikolle,

sillä perjantaiaamuna lähden 

kohti Vaasaa ja Kädentaito-tapahtumaa.

Joka solu minussa pursuaa 

uutta iloa ja intoa,

tekemisen riemua

ja monenlaista uutta syntyy ja tapahtuu.

Nyt en ennätä niitä kuvaamaan tai kertomaan,

mutta myöhemmin...

Lumituiskuiset terveiset

ja paljon kiitollisia hymyjä lähettelen. <3

Pientä ompelua

Taitaa olla jo tunnettua,

että minulla on taipumus hurahtaa

johonkin pikkukivaan käsityöhön.

Valmista pitää tulla,

kuka se nyt joutaa odottelemaan?;D

Tai sitten käsityö-poloinen joutuu

määräämättömäksi ajaksi

valmistumattomien koppaan...

Tässä muutama pikapika:

Tämä piti tekaista tänään,

reissuun mukaan.

Kangas 10e ja napit romukopasta.

Materiaalina

näppärästi laskeutuva polyester-tencel.

Kaava muokattu vanhasta lehdestä.

Kaulusta vähän pyörittelin ja ruttailin

ennen ompelua, että sain vähän rennomman,

pehmoisemman.

Se on sellainen hauska kiepputelumalli.

Takaa malli on suora,

lisänä reilu solmu.

Tuon voi solmia myös eteen.

Toissaviikolla tein tämän

paksusta neuloksesta.

Ihana kevyt kiepausneule

vaikka trikoopaidan päälle,

tai tälle mekolle pariksi.

Tämän pitkän pellavaviskoosimekon tein eilen.

Helmassa pieni "nosto"

ja ruusu koristeena.

Nuo muotolaskokset on ihan minilittanat

ja päällypuolelle ommeltu.

Olkaimet jäävät melko leveälle, kevyesti.

Malli on omasta päästä. :)

Tämän eilisen kiepautusneuloksen

ajattelin sille pariksi.

Viileämmällä ilmalla,

voi pyöräyttää päälle,

laittaa kiinni tai jättää rennosti auki.

Neuloksen pintakuvio on niiin ihana! :D

Olikohan tämän jutun otsikko sittenkin:

"Hupsu sisäinen ranskalainen, osa 2"?

Vaan nyt pakkaan vaatteet kasaan

ja aamulla lähdetään Helsinkiin, Formaan!

Sisäinen ranskalainen

 Aika pienestä lähtien

minulla on ollut erityinen ihastus

kaikkeen ranskalaiseen

ja ranskalaistyyliseen.

Ensimmäinen vieras kieleni on ranska.

Sitä haaveilen ehtiväni opiskelemaan lisää

vielä joskus.

Niin kaunis ja pehmeä kieli.

Asua ranskassa, puhua tuota

vanhaa, historiallista kieltä....

Ranskalainen taide,

väri- ja kuvamaailma,

muotokieli...

Ranskalainen kauneudentaju,

arjen estetiikka,

elämästä nauttiminen,

ne pienet elämän ilot...

Välillä tälle ihastukselleni on naurettu,

välillä pyöritelty päätä,

joskus huvittuneena hymähdelty.

Mutta ihastus ei katoa.

Olen tullut siihen lopputulokseen,

että taidan olla sisäinen ranskalainen.

Haittaako se,

jos ei innostu Alvar Aallon karuudesta,

Kaj Francin selkeydestä

ja kiharapilvi, ruusukuosit,

pitsit, hajuvedet,

vanhat, patinoituneet korut

ovat sitä jotain?

Saa minulle nauraa.

Nauru, no, se taitaa olla ihan hyvästä!

Hymyilkää!

Niin minäkin.... <3

Takki, pehmoiseni

 Saumuri saa syyllistymään

pikaompeluksiin.

Tässä yksi niistä,

lähtökiireen keskellä tekaistu.

Olin sen aloittanut ompelukoneaikaan,

mutta jälki ei ollut mieluista.

Nyt muistin tekeleen ja

annoin saumurin laulaa.

Näyttää paremmalta.

Pehmeä puuvillafleece,

ruusukuvioiset puunapit ja pitsiä pätkä.

Siinä se on.

Simppelit reunat,

aiemmasta kanttinauha-ajatuksesta poiketen.

Takki on edestä kiinni

yhdellä puunapilla ja piilonepparilla.

Hihansuissa

nappi-pitsi-koristeet.

Kapeahko kietaisumalli,

paksunpehmeä kangas.

Kevättalven lempitakki! <3

 

 Pikasomisteet odottavat vielä

viimeistelijää

kirjastohuoneen lipastolla.

Vintagea...

"Hörhelötyyliä", taitavat nauraa

mies ja pojat.

Ihan hellästi ja hyväksyen.

Siitä olen aina tykännyt.

Hörhelötyylistä ja ukkosistani.

 Edit:

(Ensiksi murinaa: Tämä bloggeri pistelee näitä kuvia miten sattuu.

Tai sitten kehno käyttäjä. ;D

Olkoot nyt näin...)

Tässä vielä pikakuvat pikaneuloksesta

ilman silitystä.

Tämä on hauska

Käsityökerhon lehden malli:

Kolme neliötä, muutama saumurin huraus

ja Valmis! :)

Lisäsin taakse yhden sauman

istuvuutta parantamaan.

Nuo etuliehukkeet

voi sitten kiinnittää miten haluaa,

olkapäille,

keskelle eteen,

vyöllä,

päällekäin...

Itse tykkään näin.

Tuohon kiinnityskohtaan

ajattelin vielä värkkäillä

jonkun kivan pidikkeen.

En vielä tiedä,

millaisen.

Tässä on kankaana kiva kirjailtu paksu

puuvillaneulostrikoo.

Mukava päällä ja pitää ryhtinsä.

Taidan tehdä toisen samanlaisen...

Näihin kumpaankin on materiaalit ostettu

Kangasvillasta, täältä Kempeleestä.

sieltä löytyy aina kaikkea kivaa ja persoonallista.

 

Juhlan aika

 Tänään meillä keitettiin pienet juhlakahvit,

lähimpien kanssa:

Viime viikonloppuna saimme hakea

Jyväskylästä todistukset Yrittäjän ammattitutkinnosta.

Se tutkinto,

samoin kuin koko tämä matka

on koko perheen ja lähimpien taival.

Matka täynnä kannustusta heikoilla hetkillä,

iloa onnistumisista,

oppimista ja kehittymistä.

Opintojen idea on kehittää

omaa yrittäjyyttään,

omaa tapaansa olla yrittäjä

ja samalla kehittää yritystä entistä paremmaksi.

Nyt uskallan sanoa:

Meidän perhe onnistui!

Ja Matka jatkuu,

Yhdessä....

Aamulla valo oli kuulas ja keveä,

kuin oma olo.

Senkillä kukkivat kevään ensimmäiset ruusut... ;)

Pianon päällä ne kestävät.

Ja joulukalenterinaulakko

sai uuden tehtävän

pitää huolta muistoista.

Onnellista uutta viikkoa!

P.S.

Meillä alkaa kiivas valmistautuminen Helsingin-matkaan

ja Forman jälleenmyyjämessuille!

Seuraavana viikonloppuna olen Vaasassa Kädentaitomessuilla.

Blogissa voi olla hiljaista,

mutta ajatuksissa olette, ihan jokainen!

Polkuja ruusutarhassa

Juhannusruusu

 Sulje silmäsi ja kuvittele:

On kesä.

Aurinko paistaa lempeästi

ja lounaistuuli puhaltelee kevyesti.

Kävelet puutarhassa

puiden, pensaiden ja köynnösten siimeksessä.

Tuuli kantaa tuoksuja luoksesi,

makeita, raikkaita, kirpeitä,

valoisia, iloisia, hentoja kuin pieni lapsi.

Siroilla pihdeillä

poimit kukkasen sieltä täältä.

Terassin laidalle

asettelet kaunottaret,

katsot, ihailet ja ihmettelet,

nuuhkaiset ja annat kesän tavoittaa.

 

Neidonruusu

 Kauneimpia asioita maailmassa

verrataan usein ruusuun,

eikä suotta.

 

Nukkeruusu

Ruusu, tuo kesän lapsi

kukkii kuvissa aina.

Ystäväni

(tiedäthän, ystävät ovat joskus vähän hupsuja

ja hellämielisiä omille Ystävilleen.)

sanoi, että nämä taulut tuoksuvat.

Toivon niin.

 

 Ja jälleen pyytelen aneeksi

näitä kamalia kuvia,

nyanssien ja oikeiden sävyjen puutetta.

En laita enää edes skannattuja kuvia,

sillä olen kyllästynyt niiden kuvien väärinkäyttöön,

oikeudettomaan kopioimiseen.

Edes vesileimat ja heikko resoluutio

ei tunnu estävän niiden päätymistä

ilman lupaa

kaikenmaailman myyntinettien lakanakankaisiin

ja olohuoneiden pöydälle

omina tulosteina.

Anteeksi siis, että olen itsekäs

ja pidän kiinni tekijänoikeuksistani.

Valitettavasti

eniten siitä kärsivät

uskollisimmat ja kultaisimmat asiakkaani.

Onneksi näitä pian saa

jälleenmyyjiltäni ympäri Suomen.

Hyvä niin.

 

 Mutta Juhannusruusun,

Neidonruusun

ja Nukkeruusun

kevyeen tuoksuun

haluan teidät kietoa

ja kuiskata:

"Kesä tulee, aivan pian.

Se vain nukkuu vielä hetken.

Hangen alla.

Odota.

Kuuntele,

miten se hengittää hiljaa

ja valmistautuu

kasvun ihmeeseen."

 

Kevään tuoksua Sinulle toivotan.

Edit:
Päädyin kuitenkin lisäämään nämä skannatut, mutta niin käsiteltyinä, ettei niistä ole tulosteina mitään iloa kenellekään. Tietokoneresoluutiolla nämä näyttävät kohtalaisilta, mutta paperilla pelkältä raesateelta.
Uskotaan edelleen niin, että valheella on lyhyet jäljet! :)

 

 

P.S.

Meidän omailla seinillä nämä jo ovat.

Poijat tuumivat, että

"Äiti, meillä näyttää ihan keväälle"

ja Mies tuli halaamaan ja sanomaan:

"Hienoja, tosi hyvän näköisiä".

Ja minä haluan uskoa niitä...