torstaina 26. marraskuuta 2009

Luonasi


Selasin vanhaa luonnoskirjaa, päiväkirjaani ja muistelin.
Kaksi vuotta sitten talvella olin kuukauden "sohvahoidossa" jalkojen leikkauksen jälkeen. Ulos en päässyt itse pitkien ja jyrkkien portaiden takia, kävely oli hankalaa ja kömpelöä. Katselimme paljon ikkunasta ulos piskuisen Miikun kanssa. Asuimme kerrostalossa, väliaikaisessa raksakämpässä, puutarhaoppilaitoksen entisessä asuntolassa. Vaikka asunto oli mitä oli, upea puutarha ympärillä korvasi paljon.

Eräänä lumisateisena päivänä seurasimme, miten paksu, kostea lumi peitti pyörätelineen pyörät ihaniksi kakuiksi. Säälin yhtä pyörää, joka ei ollut pitkään aikaan päässyt kaduille viipottelemaan. "Aivan kuin minä", ajattelin.
Monena päivänä tuota ruosteista pyörää katselin ja surkuttelin, enemmän kait itseäni.
Eräänä hämärtyvänä iltapäivänä oivalsin: Ei se pyörä ole kovinkaan surkea. Sehän viihtyy tuossa. Sen omistaja kait on jonkun luona, sillä on niin kivaa, ettei raski lähteä pois. Hymyilin itselleni. Hupsu minä! ... Tai no, eikö meillä voisi olla oikein kiva kotikuukausi, niin ettei edes haluaisi lähteä pois? Olisi niin hyvä olla yhdessä. Sinun luonasi. Meillä oli.

Siitä tämän maalauksen nimi, Luonasi.

Sinua halaa,
MariaK

keskiviikkona 25. marraskuuta 2009

Ensimmäiseen adventtiin...


 Yksi höpsähtänyt viritteli joulukalenterin jo marraskuun alussa, mutta kuvan kehtaa laittaa vasta nyt. :D


Samalla sai portaikko kauan haaveilemani valokranssin.

Sohavlle ja tuoleihin sain vihdoin vähän jouluista.
Keittiöönkin samasta kankaasta puusohvaan päällinen,
verhot pikkuikkunaan vielä tulossa.

Kirjoin tyynyihin kirjaimia, misteliä, tekstejä...

Suloisen huovutustontun tekijä löytyy täältä.
 

"Et toutes les etoiles rient doucement"
-Pikku Prinssi-
Ja kaikki tähde nauroivat suloisesti...
 
Isänpäiväksi tein pienen asetelman. Sen säästän jouluksikin.

Kirppislöytöjä, Shei-Lenan ihania kynttilöitä, enkelit Joensuusta antiikkimessuilta,
Halpiksen vati...
Siinä oli tuli, hetken, mutta minulla on nopsa apulainen... ;DDD

Kirjastoon sain vihdoin kaksi vuotta suunnitellun jutun:

Tauluhyllyt (kierot, mies aikoi tehdä kunnolliset tilalle...),
poikien kuvia ja lapsuusmuistoja.


Tätä työnurkkausta olen laitellut.
Maalaus on vanha, tekemäni.
Kello Shei-Lenasta. <3
Verhot menee vielä vaihtoon.
Pöydällä keskeneräinen projekti aulaan ja pikkupoikien huoneeseen...
 
Meidän makkarin lipastolle on ilmestynyt korttitehdas sukulaisille..

Makkarin kattoon löysin ihanan lampunrungon.
Sitä tässä mallailen ja mietin kupuja: sileät vai jotain ihan muuta...
Ehdotuksia otetaan vastaan! :D
 
sain yläaulaan suloiset joulusukat pojille.
Sieltä myös tuo uskomattoman ihan kirjottu tyyny. <3

 
(Tulipa pitkä postaus, kun en ole aiemmin ehtinyt. Huh. :D)

Mutta näihin tunnelmiin: Onnellista ensimmäistä adventtia!
Kenetkähän teistä mahdan nähdä tulevana viikonloppuna
Vaasassa, Pohjalaisilla Joulumarkkinoilla?

tiistaina 24. marraskuuta 2009

Taikametsä



"Eläpä ennää ookaa, toppaa vähän tähän", sanoo Matilda-mummu rauhallisesti takapenkiltä. Hidastan ja pysäytän mummun viitoittamaan tienristeykseen. Pikkuinen Issakainen on heti hereillä, pomppaa mummun sylistä hankeen ja alkaa juosta polkua. Piskuisen innostus ja ilo tarttuu ja lähdemme juokseman perässä.

Pysähdyn hämmästyneenä: Keskellä lumista metsää risteilee hohtavia pyykkinaruja täynnä kimmeltäviä tähtiä. Minusta tuntuu, ettei Matilda-mummun mielestä siinä ole mitään ihmeellistä. Hän alkaa ripustaa Issakaisen kostuneita vaatteita narulle kuivumaan.

Seison ja katson, hengähdän ja mietin. Kesällä tässä oli hakkuuaukea, jolta poimimme puolukoita. Tuntuu, kuin joku katselisi meitä, nauraisi, kihertäisi ja kikattaisi. Käännyn varovasti ja tuntuu, kuin hengitys salpautuisi:



Metsäaukion laidassa, suuren kitukoivikon reunassa ...ei, ei tämä voi olla totta!

Piparkakkutalo-kylä, pikkuruisen pieniä tonttuja, tähtiä, joulukuusi... ei näit tässä kesällä ollut. Pieni, hento käsi tarttuu käteeni. Issakainen seisoo vieressäni ja hymyilee: "Etkö sinä tiennyt? Ne asuvat täällä, jouluisin. Kesällä tontut ovat pikkulintuja. Eivät ne mihinkään muuta, tulevat tänne, tonttuina, maahisina. Ja piparkakkutalot, ovat niiden koteja, Taikametsässsä.

Tontut juoksentelevat ympäriinsä, nauravat ja keräävät hajalleen lentäneitä tähtiä kuivamaan ja koristeiksi kuuseensa. Tontut katselevat meitä uteliaina, mutta kaukaa. Kuin pikkuiset linnut kesällä pihamaalla.

"Sinä luulit, etteivät tontut ja enkelit kuulu yhteen", hymyilee Issakainen. "Mutta me olemme tärkeitä toisillemme. Pidämme huolta toisistamme."

"Ja no, en minä ole Issakainen. Toiset enkelit vain kiusoittelevat minua sillä. Olen oikeasti Iisa. Olen vain hieman tuittupäinen ja siksi toiset minua härnäävät.
Niin, olen kaikki sinun toiveesi ja unelmasi, kaikki se hyvä, johon uskot. Mutta olen myös sinun pelkosi ja surusi. Jos annat niille vallan, minä olen surullinen, peloissani ja vihainen. Jos olet toiveikas, minä kannan sinun toiveesi tähtiin ja pilviin. Siksi olen hieman ailahteleva. Aivan kuten sinäkin." selitää pieni Jouluenkeli totisena.

Pikkuinen enkeli nykäisee minua hihasta, pyytää kumartumaan. Hän kuiskaa: "Ja Matilda-mummu, luulen, että hän on oikeasti Suojelusenkeli. Se on kaikkein tärkein tehtävä, mitä enkeli voi toivoa. Siksi enkelit joskus näyttävät ihmisiltä, jotta voisivat suojella paremmin." pieni Iisa-enkeli selittää.
Tunnen lämpöiset kädet ympärilläni ja nojaan pääni Matildan pehmeään olkaan. Iisa katsoo meitä riemastuneena: "Sinä uskot minua!"

Miksi en uskoisi.
Minulla ei ole ollut näin hyvä ja levollinen olo pitkään aikaan. Luulen, että tästä alkaa Oikea Joulua.

Jään katsomaan hyöriviä tonttusia, lehahtelevaa enkeliparvea, lempeästi hymyilevää Matilda-mummua ja teidän, Rakkaiden Ystävien iloa.
Joulu, Oikea Joulu on siellä, missä Sydän on täynnä Toivoa, Rakkautta ja Iloa.

maanantaina 23. marraskuuta 2009

Voi Rakas!


Matilda-mummu on ajeluretkensä käynyt ja tulee piskuisen, kiukustuneen Issakaisen luo. Mummu jättää vespansa tien varteen ja nostaa märän ja uupuneen Jouluenkelin syliinsä, käärii lämpimään tilkkupeittoon ja kantaa autoomme.
Matka jatkuu. Pikkuenkeli Issakainen nukahtaa mummun syliin väsyneenä ponnisteluun ja tarpomiseen. Matilda-mummu hyräilee Jouluyö Juhlayötä hiljaa ja autoon laskeutuu pyhäinen rauha.
Taustapeilistä näkyvät Pikkuenkeleiden Bentleyn valot. Ovat kai saaneet riehumisesta kyllikseen ja tulevat nyt perässä. Hymyilen itsekseni: Jotain taikaa tässä matkassa on kyllä...

(Tämä kuva on omistettu Pikkusiskolleni, maailman tomerimmalle, päättäväisimmälle ja touhukkaimmalle Pikkusiskolle. Maailman Rakkaimmalle Pikkusiskolle.
-Hyvä on, en minä saisi sanoa enää aikuista ihmistä pikku--liitteellä, mutta...
Kerran oli aika, että sinä olit pieni ja minun maailmani aarre ja keskipiste. Enkä unohda sitä koskaan. Rakastan Sinua vieläkin yhtä paljon. Pikkusiskoni. Siskoni mun.)

torstaina 12. marraskuuta 2009

Touhua, touhua, touhua...


Ihanaisia te olette, Huudahtelijat! Kiitos! Ette uskokaan, miten jokainen viesti on piristänyt ja ilahduttanut.
Poikia tuo sitkeä yskä ja nuha riivaa, mutta kukaan ei ole enää kuumeessa. *kop kop kop* koputan puista päätäni.

Viikonloppu meni rakentaessa nettikauppaa uudelleen. Tänään sain sen vihdoin täytettyä. Pientä kivaa laittelen sinne ensiviikolla lisää. Kova urakka on ollut. Siitä Iso Kiitos miehelleni ja veljelleni, jotka pakersivat työtä sen eteen. Käykääpä kurkistamassa, tuossa vasemmassa yläkulmassa blogia on linkki sinne!

Huomenna lähdemme mieheni ja Miikkulaisen kanssa kohti Seinäjokea. Suurmarkkinoiden käsityöläispuolelta meidät löytää! Sinne tein tässä postauksessa näkyviä uusia juttuja.
Tuon ensimmäisen nimi on Kotipolku. Yritin saada siihen sen tunteen, kun pimeänä pakkasiltana tulee kotiin tähtien loistaessa viileänä, pakkasen nipistellessä poskipäitä. Ne viimeiset metrit ennen kotiovea, kun tietää pian pääsevänsä lämpöiseen kotiin, pehmoisen valoon.


Tämän nimi on Ystävälle tai jouluystävälle. En oikein osannut päättää. Mutta teille, blogiystäville se on omistettu. Kiitos, että olette olemassa, te ihanat ihmiset. Monenlaista on täällä blogeissa jaettu, vielä enemmän ihan oikeassa elämässä. Ne yhteiset tuokiot ovat herkkä avain suoraan sydämen sopukoihin. Kiitos.




Kolmas on proosallisesti vain Jouluruusuja. En edes ajatellut etsiä sille muuta nimeä. Tuo vinonvänkkyrän messinkiastian löysin kirpparilta ja minusta se on täydellinen astia jouluruusuille. Ne piskuiset kukkivat vain hetken, mutta näin voin katsella niitä pitempään. Ehkä sinäkin haluat nähdä Jouluruusun herkkyyden itsessäsi pitkin vuotta. Sillä sellainen olet sinä, blogiystäväni, herkkä ja kaunis kaikkina vuodenaikoina! <3

keskiviikkona 11. marraskuuta 2009

"Huu-del-laan... Kukaan ei oo yksin..."


Miiku 3,5 vee poimi oheisen laulunpätkän  radiosta (suudellaan, enää et oo yksin) ja sanoi sen oleva "naapurilaulu, kun ne huutaa omalta pihalta toiselle".
Meillä ollaan sairasteltu pian kaksi viikkoa. Ja minulla tuli tuo rallatus mieleen täällä blogeissa kierrellessä.:Vaikka ollaan sairaana, ei tarvi olla yksin. Voi huudahdella blogista toiseen kuulumisia ja vaihtaa ajatuksia. Joten laulelen: "Huu-del-laan, kukaan ei oo yksin!" Minua lämmittää jokainen huudahdus, ajatuksenpoikanen ja myötätunnon tuulahdus, joka täällä blogistaniassa lennähtää ihmiseltä toiselle. Jatketaan sitä, se on voimavara jokaiselle! <3

(Tuo kuva on vanha maalaus vuodelta 2005, kun tämän yrityksen perustin. Väsähtäneelle Lucia-neidolle on mallina ystäväni tytär. Pieni, väsynyt juhlija, joka tuijotaa sähkökynttilän maagista valoa, kunnes nukahtaa. Miten juhlan pieni tähti ei malta riisua kaunista pukua pois...)

(Värit vääristyvät jotenkin, kun kuvan siirsin tänne nettiin. Oikeasti tuo on hyvin hennonsävyinen ja tunnelmallinen. Tässä se on melkein kesänräikeä. Mikähän sille tuli?)

sunnuntaina 1. marraskuuta 2009

Jouluenkeli Issakainen ja villikot


Pikkuisilta Jouluenkeleiltä saamme vastauksena mahdottoman kikatuksen.
Kun enkelilapset naurultaan kykenevät puhumaan,
saamme melkoisen selityksen.
Jokainen tenava puhua pulputtaa toistensa suuhun,
nauraa, hihittää ja kikattaa.

Jos minä nyt oikein ymmärsin, tarina on tämä:
Enkelipirpanat ovat matkalla Tonttulaan
viemään valmistamiaan latvatähtiä
Tonttusten joulukuusitehtaalle.
Kujeillessa nuo pikkuiset villikot olivat ajaneet
kovasti herraskaisen autonsa lumipenkkaan.

"Kyllähän tämä siipimoottoreilla
täältä vinhaa vauhtia nousisi,
mutta kuka sitä haluaa?
On niin hauskaa pöllyyttä lunta!" kikattaa pienin matkalainen.

Vanhin vakavoituu hetkeksi
ja sanoo, että Jouluenkeli Issakainen suuttui.
"Se on vähän tosikko,
ja sanoi, ettei silloin sovi leikkiä, kun on työ tehtävänä",
neitonen selittää.
"Se nappasi autosta karbiidilampun,
kelkan ja tähtisaavin
ja lähti tarpomaan kohtia Tonttulaa",
selittää yksi enkeleistä.
"Tuuli vie kaikki tähdet saavista",
huolehtii taas vanhin.
"Ottakaa te se äkäpussi kiinni
ja toimittakaa tähdet perille!"
pyytää vanhin.

Lähdetäänpä katsomaan, missä se enkeli viipottaa!
Takaamme kuuluu vielä kiherrys ja kikatus ja
auton moottorin pörinä.
Voi noita pikkuenkeleitä!

Tuollahan se Issakainen touhottaa!
Ja aivan oikein, tähdet pelmuavat ilmassa
lumihiutaleiden seassa!
Riennetäänpäs apuun, Rouvat!! :D


***
P.S.
Näitä kuvia tulee myös pieni erä joulukortteina.
Kortit ovat 20e/20kpl, sis. postikulut.
Kortit nippuun voi valita itse tai tilata valmiin sekanipun.
Kortteja tulee rajoitettu erä.

Ennakkotilaukset
maria@idylli.fi
Mainitse, mitä kortteja haluat,
nimesi ja toimitusosoite.
Laitan ennakkolaskun mailina.

Korttien tilaajalle 30x40cm -kokoiset
Joulutaulut
vahvalla taustapahvilla ja punaruudullisella nauhalla
samoista kuva-aiheista 15e/kpl
-ja siis ilman postikuluja korttitilauksen yhteydessä!

Kuva-aiheita:

Joulumatka
Valoa matkalle
Veerasofia
Matildan mökki
Matilda-mummu
Joulusauna
Lämmin ilta
Vespa
Taivaallista kyytiä
Jouluenkeli Issakainen